Jos saisit valita suolan ja kullan väliltä, valitsisit varmasti kullan. Suolaahan voi ostaa mistä tahansa, eikä hintakaan päätä huimaa. Mutta jos suolaa ei olisi saatavilla, huomaisimme ettemme selviäisi ilman sitä, ja se saavuttaisi nopeasti kultaakin korkeamman arvon. Näin oli ennen, jolloin suolaa oli monin paikoin vaikea tuottaa ja hankkia. Ihmiset pelkäsivät suolan puutetta jopa paljon enemmän kuin me pelkäämme öljyn tai juomaveden loppumista nykyään.

Suola on perustava elementti sivilisaatiossamme, sen eloonjäämisessä ja kehityksessä. Se on oleellinen osa elollista elämää- ihmisiä, eläimiä ja jopa kasveja. Se on osa kehoamme ja osa ravintoamme.

Suola oli ensimmäisiä kaupankäynnin kohteita. Sen ympärille rakennettiin teitä, satamia ja kaupunkeja. Se, jolla kulloinkin sattui olemaan suolamonopoli, hallitsi muiden ihmisten elämää. Suolakaupan ansiosta kehittyi ”suolatiet”, joita pitkin suolakauppiaat kuljettivat suolaa ja myivät sitä paikoissa joissa suolaa oli mahdoton saada. Foinikialaiset kauppasivat suolaa välimerenmaissa ja he olivatkin tiettävästi nykyisen tyyppisen maailmankaupan ensimmäisiä harjoittajia. Suolakauppa muodostuikin talouden peruspilariksi tuhansien vuosien ajan. Kreikkalaiset vaihtoivat suolaa orjiin. Uppiniskaisten ja muuten epäsopivien orjien kohtaan todettiin, etteivät he ole ”suolansa veroisia.” Ilmaisua käytetään tänäkin päivänä joissakin kielissä viittaamaan henkilöön joka on palkkansa arvoinen.

Suolaa käytettiin myös maksuvälineenä. Marco Polo huomasi matkoillaan Tiibetissä, että pienet suolakakkuset oli sinetöity kaanin kuvilla ja niitä käytettiin maksuvälineinä. Roomalaislegiooneissa osa palkasta maksettin suolana, jota kutsuttiin nimellä ”Salarium argentum” eli suolaraha. Tästä juontaa myös englanninkielinen termi ”salary” joka tarkoittaa palkkaa. Latinankielisen sanan ”sal” arvellaan olevan alkuperänä myös roomalaiselle sanalla ”salute” joka taas liitetään arabilaiseen ”salaam”-sanaan tarkoittaen rauhaa. Vallanpitäjät ymmärsivät hyvin pian, että koska suola on ihmisille elintärkeää, siitä saa tärkeän ja säännöllisen tulonlähteen. Suola pantiin verolle ensimmäisenä Kiinassa, noin 2200 e.a.a. Tämän uskotaan olevan yksi ihmiskunnan ensimmäisistä verotettavista kohteista. Ranskassa asetettu suolavero sai niin valtavat mittasuhteet, että se johti sekä suolanpuutteeseen, sekä oli osittain syynä myös Ranskan vallankumouksen puhkeamiseen vuonna 1789.

Suolalla olikin usein tärkeä rooli sodissa. Siitä käytiin verisiä taisteluita, eikä ihme. Napoleon menetti useita tuhansia sotilaita, koska vetäytyessään Moskovasta sotilaiden haavoja ei voitu hoitaa kunnolla suolan puutten vuoksi, ja näin heidän vastustuskykynsä laski.

Suola on kiehtonut ihmisiä tuhansien vuosien ajan, eikä pelkästään sen elämää ylläpitävän voimansa, vaan myös lyyrisen, tarumaisen ja myyttisen olemuksensa vuoksi. Suola inspiroi alkemisteja niin, että sitä pidettiin yhtenä peruselementtinä maan, ilman, veden ja tulen ohella. Se esiintyy kansantarinoissa, saduissa ja uskonnollisissa kertomuksissa. Suolaa käytettiin- ja käytetään tänä päivänäkin- erilaisissa rituaaleissa. Niissä suola symboloi jatkuvuutta ja puhtautta. Muinaiset kreikkalaiset, roomalaiset ja muut kansat uhrasivat suolaa jumalilleen. Suola oli olennainen osa myös kristinuskoa harjoittavien rituaaleissa. Suola mainitaan raamatussa kymmeniä kertoja, usein osana metaforeja ja vertauskuvia, symboloiden viisautta, aitoutta, iankaikkisuutta ja ennen kaikkea jumalan ja ihmisen yhteyttä. Myös monet kirjailijat, runoilijat, taidemaalarit, säveltäjät ja muut taiteilijat ovat käyttäneet teoksissaan suolaa symboloimaan elämää, puhtautta, hyvinvointia jne.

Aikojen alusta asti ihminen on osoittanut kunnioituksensa suolaa kohti monin eri tavoin. Suola edustaa elämää ja ihmismielen kaikkein haluttavimpia luonteenpiirteitä. Joissain maissa erittäin viisaan ihmisen sanotaan omaavan paljon suolaa päässään: ”plenty of salt in his (or her) head”. Pöydälle läikytetty suola merkitsee joissakin maissa epäonnea. Monissa kulttuureissa on vielä tänäkin päivänä tapana viedä leipää ja suolaa uuteen kotiin tai toivotettaessa vieras tervetulleeksi kylään. Ciceron tutkielmassa ystävyydestä (De amicitia) kehotetaan ”olemaan luottamatta kehenkään, jollet ole syönyt runsaasti suolaa hänen kanssaan.” Vilpittömistä ja syvistä tunteista on kyse myös silloin, kun joku sanoo ”rakastavansa sinua niin kuin suola rakastaa ruokaa”.

1800-luvun loppuun mennessä suolan saanti helpottui ja hinta asettui realistiselle tasolle. Suolan jalostaminen eli mineraalien poistaminen, paakkuuntumisenestoaineen ja jodin lisääminen muutti suolan täysin toiseksi tuotteeksi. Vaikka molempia kutsutaan suolaksi, kemiallisesti puhdistetulla natriumkloridilla ei ole mitään tekemistä mineraalipitoisen, raffinoimattoman luonnonsuolan kanssa. Teollisen suolan käyttö onkin aiheuttanut valtavasti terveysongelmia, ja suolan käytölle on asetettu enimmäissuosituksia. Historian valossa tuntuu kuitenkin epäloogiselta, että suolasta olisi taisteltu tuhansien vuosien ajan, jos se olisi pelkästään myrkkyä. Yhä useammat ovatkin alkaneet epäillä, että suurin muutos ihmiskunnan terveydessä tapahtui juuri silloin, kun suolaa alettiin teollisesti prosessoida. Nyt haluamme saada suolamme sellaisena kuin luonto sen on meille suunnitellut.